Vapaus ja Vastuu

Vapaus on itselleni erittäin tärkeä arvo. Vapaus merkitsee minulle itseni tunnustamista arvokkaana yksilön niin omissa kuin muidenkin silmissä. Vapaus on sitä, että saan loistaa ja auttaa muita loistamaan - Saan nauttia vahvuuksistani, luovuudestani, ilosta ja leikistä, ihmettelystä, tutkimisesta, innostumisesta ja samalla välittää samaa positiivista energiaa toisille. Vapaus merkitsee minulle myös oikeutta saada toteuttaa itseäni valitsemallani uralla ja ammatissa. Vapauden arvostaminen voimaannuttaa ja auttaa näkemään ratkaisuja. 

Vapauden käsiparina on aina myöskin Vastuu. Vastuuta omasta toiminnasta ja sen vaikutuksista toisiin. Vastuu hyvän edistämisestä ja antamisesta hyvän kiertää. Vastuu kunnoittaa toisen iloa, riemua ja onnistumista menettämättä itseltä mitään. Vastuu kunnioittaa rajoja ja sääntöjä sekä nähdä niiden kautta mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Vastuu omasta kasvusta ihmisyyden polulla sekä vastuu mallintaa hyvää ihmisyyttä myös toisille - erityisesti nuoremmille.

Rehtorina ja opettajana minulle kuuluu perustehtävääni kasvatus ja oppilaiden kehityksen tukeminen. Aineen sisältöjen opettaminen tulee kolmantena. Viime aikoina on ollut julkisuudessa tullut esille nostoja koulumaailmasta kuinka pienellä osalla lasten ja nuorten vanhemmista on hämärtynyt koulun perustehtävä; ajatellaan, että rajojen ja pettymysten sietämisen sijaan tulisi keskittyä pehmittämään tie oppilailta kaikissa mahdollissa asioissa. Olen huomannut, että tämä on johtanut myös oppilaiden pahoinvointiin; kun ei osaa kohdata rajoja ja pettymystä on vaikeaa käsitellä esille nousevia tunteita ja toimita tilanteessa rakentavasti. Pelottavinta mielestäni on se, että osa oppilaista ei esimerkiksi halua laskea matematiikan tehtäviä, koska eivät tehtävän nähtyään heti ole varmoja siitä että osaavat laskea sen ensimmäisellä kerralla oikein. Seurauksena tästä kaikesta on, että oppilas ei opi elämäntaitoja.

Elämä ei ole suoritus. Elämä ei ole kenellekään meistä suoraviivainen tai tasainen, vaan täynnä nousuja ja laskuja, kiertämistä, välillä pysähtymistä, ongelman ratkaisemista, yrittämistä ja erehtymisestä ja taas uudelleen yrittämistä, sekä jatkuvaa oppimista.

Aikuisena, opettajana ja rehtorina

• kun epäonnistun uskallan näyttää sen niin oppilaille, opettajille ja huoltajille sekä kerron yrittäväni uudelleen. Sanoitan ääneen anteeksipyyntöni kun se on tilanteessa tarpeen. En yritä näytellä täydellistä, sillä kukaan meistä ei ole koskaan täydellinen. Inhimillisyyteen kuuluvat virheet - epäonnistuminen ei ole rikos!
• kun koen iloa ja riemua, uskallan näyttää myös nämä tunteet; iloitsen avoimesti toisen onnistumisesta, luovuudesta, vahvuuksista, pienistä yksityiskohdista, hänen ajatuksistaan ja ideoistaan. Ihaninta työssäni onkin mahdollistaa oppilaiden ja opettajien ideoita ja ajatuksia, antaa tilaa heidän luovuudelleen. Dream big!
• koen negatiivisia tunteita, näytän myös ne: saan suuttua, pettyä, kokea surua ja joskus vihaakin. Osaan sanoittaa pettymykseni rajojen rikkomiseen ja vaatia perustellusti miten edellytän toimitaan muutettavan. Voin ärähtää, käskyttää, korottaa ääntänikin jos se tilanteen lopettamiseksi ja tilanteen vakavuuden vuoksi on tarpeen. Sen jälkeen en kuitenkaan koskaan jätätä oppilasta yksin, vaan myös minä kohtaan oppilaan tunteita pyytämällä häntä puolestaan kuvaamaan omaa toimintaansa, ratkaisujaan, tarkastelemaan toimintansa vaikutuksia muiden näkökulmasta.
• pidän rajoistani kiinni, sanoitan myös rajani. En hyväksy epäasiallista käytöstä, puhetta tai. toimintaa. Opettajana ja rehtorina vastuuni tässä on laajempi kuin omaan itseeni liittyvät rajata. Minun on nähtävä ja pidettävä huolta oppilaiden rajoista myös tilanteissa joissa he itse eivät vielä ymmärrä rajojaan.
• kun pidän rajoista kiinni, tiedän aina syyn miksi. Tehtäväni on ohjata hyvään käytökseen, toisten kunnioittamiseen, yhteisöissä toimimiseen ja elämiseen, työelämän valmiuksiin, itseohjautuvuuteen,

Kun selvittelen työssäni nuorten ristiriitoja ja hölmöyksiä, kohtaan murrosikäisen joka  omalla tavallaan painiskelee vapauden ja vastuun kanssa. Murrosikäinen helposti mokattuaan katsoo tilannettaan vain omasta näkökulmastaan, "minulla on oikeus" tai "en minä mutta muut". Näkökulma on mustavalkoinen, joko-tai. Haastavien tilanteiden ja tunteiden kohtaaminen on vaikeaa, ja nuoren aivot pyrkivät suojelemaan viimeiseen asti omaa itseään, ns. liskoaivot tulevat sillon peliin - järki ei osaa vielä toimia tarvittavalla tavalla. Tällöin  nuoren tarina saattaa muuttua, omaa vastuuta töppäilystä ei nähdä ja faktat värittyä. Nuori ei tee tätä tahallaan! Aikuisena minun on osattava nähdä pidemmälle. 

On uskallettava myös itse tunnustaa ja kokea pettymystä siitä, että muuten niin ihana ja taitava nuori epäonnistui nyt, mutta että se ei ei ole kaiken loppu. Karhunpalvelus tällaisissa tilanteissa on tukea silotella ongelmat pois ja uskoa nuoren värittynyttä tarinaa ehdoitta. Aikuisena minun tehtäväni on turvallisesti saadaan nuori näkemään miten asiat oikeasti menivät, tukea virheiden myöntämisessä, kannustaa sekä ohjata tekemään korjausliike. Tärkeää on saada aikaan kokemus, että virheitä sattuu, mutta niistä oppii aina ja isonkin mokan jälkeen voi selviytyä siitä "voittajana".

Positiivinen pedagogiikka ja kasvatus ei ole vaaleanpunaisilla silmälaseilla katsomista, sen on rakkauden ja rajojen osoittamista. Se on tukemista ja ohjaamista vaikeissa elämäntilanteissa, se ei ole tarpeetonta elämän silottelua vaan haasteiden kohtaamiseen ja "niitä silmästä silmään" katsomiseen tukemista. Se on tulevaisuususkoa lujittavaa, mahdollisuuksien näkemiseen avartavaa, itseluottamusta tukevaa, kannustavaa ja ohjaavaa. Se on ilon ja surun jakamista, se on yksinkertaisesti inhimillistä elämää.

Työni ei ole mitenkään helppoa, ja pysähdyn siksi omien tunteideni työstämisen äärelle jopa päivittäin. Minun on myös työstettävä uskomuksia ja faktoja, sekä osattava löytää rakentavia keinoja edetä.  Tässä minua ovat tukeneet hyvinvointitaidot.

Hyvät huoltajat, myöskään teidän työnne ei ole helppoa. Kannustan hakemaan itselle myös voimavaroja omiin hyvinvointitaitoihin, jotta on valmiimpi kohtaamaan toisen haasteita.