Elämäntaidoista pitäisi tehdä erillinen oppiaine

Peruskoululaisilla olisi selvästi tarve opiskella tunnetaitoja ja empatiaa, mutta opetus ei nykyisellään vastaa näihin odotuksiin.

Kirjoitus on alunperin julkaisut Helsingin Sanomissa 28.2.2020, linkki HS:n sivuille.

PERUSOPETUKSEN opetus­suunnitelman perusteiden mukaan oppilaita halutaan tukea kasvamaan tasa­painoisiksi ihmisiksi, joilla on terve itse­tunto. Perus­opetuksessa tavoiteltuun sivistykseen ja laaja-alaiseen osaamiseen kuuluvat eri alojen tiedot ja taidot, mutta myös sosiaalisten taitojen ja tunne­taitojen osaaminen. Nykyiset perus­opetuksen rakenteet eivät kuitenkaan käytännössä tue sosiaalisten ja tunne­taitojen oppimiselle asetettujen tavoitteiden toteuttamista.

Toisin on Tanskassa: siellä on jo 1990-luvulta lähtien opetettu empatiaa 6-16-vuotiaille. Empatian tunneilla oppilailla on mahdollisuus tulla kuulluiksi ja saada rohkaisua ja inspiraatiota muilta sekä oppia samalla keskinäistä kunnioitusta.

EMPATIA on tunne- ja työelämä­taidoista ehkä merkittävin: se on kykyä havainnoida tilanteita toisten näkökulmasta ja sopeuttaa omaa toimintaa suhteessa muihin ihmisiin, heidän oikeuksiinsa ja tarpeisiinsa.

Tutkimuksissa on havaittu, että lapset ja nuoret tarvitsevat tukea oman identiteetin, elämänhallinnan ja elämäntaitojen vahvistamiseksi. Näitä asioita ei voida arvioida todistuksessa, mutta ne kuuluvat perusopetuksen arvoihin ja sisältötavoitteisiin. Tunnetaitojen ja sosiaalisten valmiuksien opettaminen pitäisi siksi ottaa nykyistä paremmin huo­mioon perusopetuksessa.

Ainejakoperusteisesta valtakunnallisesta tuntijaosta ei päästä eroon. Opettajankoulutus painottuu oppiaineiden tietojen ja sisältöjen opettamiseen, ja opettajien valmiudet tunnetaitojen opettamiseen jäävät sivujuonteeksi.

Valtakunnallinen tuntijako ohjaa siihen, että ainealojen arvosanoihin vaikuttavat sisällöt ovat etusijalla. Muuhun ei todellisuudessa jää ­aikaa. Samaan aikaan oppilaat tarvitsevat yhä enemmän tukea koulunkäynti-, elämän- ja tunnetaidoissa sekä itseohjautuvuudessa.

TUNTEET ja oppiminen ovat sidoksissa toisiinsa. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan opettajan ja oppilaan välinen hyvä vuorovaikutussuhde vaikuttaa enemmän oppimiseen kuin vaikkapa ryhmäkoko, oppimateriaalit tai opetusmenetelmät. Tunnetaitoja ei opita oppi­kirjasta - niitä pitää saada harjoitella, ja niihin tarvitaan vuorovaikutuksen kautta tapahtuvaa ohjausta.

Monissa yläkouluissa on kokeiltu viikoittaisen luokanvalvojan tunnin tai tapaamisen sijoittamista pysyväksi osaksi lukujärjestystä. Nuorilla on selvästi tarve säännölliseen ja kiireettömään luokanvalvojan kohtaamiseen, mutta siihen ei ole osoitettu riittävästi resursseja opettajien työehtosopimuksessa tai perusopetuksen tuntijaossa.

PERUSOPETUKSEEN pitäisikin saada oppilaiden elämäntaitojen ohjausta varten yksi vuosiviikkotunti. Tähän tarkoitukseen varattaisiin siis lukuvuoden aikana 38 oppituntia. Uusi oppiaine voitaisiin aloittaa kolmannesta tai viidennestä vuosiluokasta alkaen tai viimeistään yläkoulussa seitsemännellä luokalla.

Elämäntaitojen ohjauksen tunteja pitäisivät luokanopettajat ja luokanvalvojat. Nykyiset oppilaanohjauksen tunnit säilyisivät yläkoulussa nykyisin sisällöin uuden oppiaineen rinnalla.

Elämäntaitojen ohjauksella tuettaisiin oppilaan itsetuntemusta ja ­itseluottamusta, vahvistettaisiin oppilaan kykyjä hallita omaa elämäänsä sekä annettaisiin valmiuksia ­ongelmanratkaisuun ja ratkaisukeskeiseen toimintaan. Lisäksi tunneilla harjoiteltaisiin systemaattisesti empatia-, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Oppilaita valmistettaisiin kohtamaan vaikeita tilanteita ja hallitsemaan niihin liittyviä tunteita.

Opetuksessa paneuduttaisiin oppilaan vahvuuksiin ja hyödynnettäisiin niitä. Oppiaineen sisällöissä tulisi olla riittävästi väljyyttä, jotta oppilaille kulloinkin tärkeisiin kysymyksiin ehdittäisiin syventyä.

Uudistus edellyttäisi, että jokainen opettaja saisi tunne-, ryhmäyttämis- ja elämäntaitoja vahvistavaa ohjausta. Myös viikkotuntimääriä ja tuntijakoa koskevia säädöksiä olisi muokattava.

LOPULTA kyse on arvovalinnoista. Pidämmekö perusopetuksessa yhä tiukasti kiinni ainejohtoisesta ajattelusta vai haluammeko antaa tilaa lasten ja nuorten elämäntaitojen tukemiselle?

Kohtaamisen tarve on olemassa, eikä oppilaiden motivointi elämäntaitojen opiskeluun ole vaikeaa.

Minna Kartano

Kirjoittaja on perusopetuksen rehtori espoolaisessa Järvenperän koulussa.