Siili

Pieni siili taivalsi taas tuttua reittiä kohti päivän askareita. Sää oli lokakuisen kolea. Ilmassa oli tihkusadetta ja sumua. 

Siili taivalsi matkaansa katse maahan luotuna, piikit terhakkaasti ylös ja viistoon sojottaen. Siili ei ehtinyt paljon matkallaan ajatellaa itseään. Sille oli tärkeää suorittaa päivän askareet mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Koskaan ei voinut tietää kuka saattaisi tulla häiritsemään arjen rytmiä, joten siilin mielestä oli parempi pitää piikit valmiusasennossa - valmiina toimimaan, joka jähmettymään, pakenemaan tai puolustautumaan.

Siili ohitti ystävänsä oravan, joka iloisesti auringonkukan siemeniä kerätessä huikkasi iloisen tervehdyksen. Siili juuri ja juuri ennätti luoda katseensa oravaan ja nyökkäsi vastaukseksi tervehdykseen. Kiire oli kuitenkin kova. Siilin päivän työjärjestykseen ei juuri nyt tässä vaiheessa ollut ohjelmoitu kavereiden kanssa jutustelua.

Pian siiliä vastaan tuli metsäjänis aamu lenkillään. Siilin harmistukseksi metsäjäniskin olisi halunut jäädä turisemaan turhanpäiväisyyksiä. Tällaiseen ei kertakaikkiaan siilillä ollut päiväohjelmassa aikaa. Siili huikkasi metsäjänikselle kiireestään ja hiukkasi nopeasti katse edelleen polkuun liimautuneena soittelevansa tälle joskus myöhemmin.

Päivä sujui siilillä yhtä rivakassa tahdissa kuin oli alkanutkin. Vasta myöhään illalla siili saattoi rentouttaa piikkipeitettään ja hengähtää tovin, ennen kuin oli taas aika valmistautua yöpuulle.

Näin siili jatkoi päivästä toiseen, koskaan pysähtymättä ja miettimättä voisiko päästää itseään yhtään helpommalla. 

Siilin piikit tummuivat entisestään, niistä alkoi vähetä niille luontainen kiilto. Siili myös alkoi huomaamattaan kulkea entistä kumarammin, painaen päänsä piikkipeitteen suojaan, piiloutuen maailmalta. Siili kulki näin omiin ajatuksiinsa ja suorittamiseen uppoutuneena, ettei lainkaan huomannut hengästyvänsä aivan pienimmistäkin fyysisistä ponnistuksista ja olevansa jatkuvasti väsyneempi, uupuneempi ja voimattomampi.

***

Kuulostaako tutulta? 

Kenties! 

Saatat ehkä miettiä, miten siilille lopulta kävi.

Itseasiassa tässä vaiheessa siilin tarinaa voit valita kumpaa reittiä lähdet kulkemaan.

Vaihtoehtoloppu A:

Siili jatkoi elämäänsä kuten ennenkin. 

Se yritti selvitä kaikista tilanteista itse, ja piti tiukasti kiinni piikkipeitteestään. Se ei huomannut kuina orava ja metsäjänis sekä muuta sille rakkaat ystävät tarjosivat apuaan. Siili valitti väsymystään ja hitauttaan, mutta ei voinut hyväksyä ystävien tarjoamaan apua hengähtää ja keventää suorittamisen taakkaa.

Siili ajatteli, että "mun pitää...", "mun täytyy...",  "en saa...", " en voi...". 

Aiemmin niin hymyilevä siili muuttui apaattiseksi ja murjottavaksi.

Lopulta siili paloi loppuun ja pysähtyminen tuli kuin seinään. Se ei enää jaksanut lähteä kotoaan hoitamaan arjen askareita ja pieninkin asia kuten teekupposen keittäminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta.

Vaihtoehtoloppu B:

Eräänä iltana, lysähtäessään kotipesänsä pehmeille sammaleille lepäämään, siili huokaisin rasakaasti ääneen ja totesi "En ole onnellinen. Haluan jotain muuta".

Sunnuntaina metsäjänis ja orava tulivat siilin luo iltapäiväkahville ja siili huomasi yhtäkkiä alkavansa puhua ääneen väsymyksestään ja että oli väsynyt jatkuvaan suorittamiseen. Orava ja metsäjänis kuuntelivat ystävänsä ajatuksia  ja pyysivät tätä kertomaan lisää. Siili kertoi, että ei osannut hoitaa arjen askareitaan muuten kuin tiukalla aikatauluttamisella ja kiire tahdilla. Siili oli tietenkin iloinen, että sai kaiken tehtyä mutta ennen niin mukavalta tuntuneet työt eivät enää tuoneetkaan siilille iloa vaan ne tuntuvat nyt raskailta ja ärsyttäviltä.

Metsäjänis kysyi: "Jos asiat olisivat ihanteellisimmalla tavalla, niin mitä silloin tekisit toisin?"

Siili mietti tovin, ja alkoi unelmoida. Siili aloitti haaveestaan, jossa työaskareet sujuivat hymyhuulilla ja sillä oli aikaa työnlomassa myös vaihtaa kuulumisia toisten kanssa, nauraa ja iloita, sekä aikaa ihastella kotimetsän kauneutta. Siili huokais "Voi kun vain voisin alkaa tehdä asioita eri tavalla."

Orava innostui ja jatkoi: "Miten sinua estää? On kyse sinun elämästä ja sinun hyvinvoinnistasi. Voit itse päättää millä ajatuksilla ja tunteilla päivittäisiä askareitasi teet."

Siili pysähtyi ja jäi pohtimaan oravan kommenttia. Oravan ajatukset olivat edelleen siilillä mielessä vielä illalla nukkumaan mennessä ja aamulla herätessään siili oli jo päättänyt toteuttaa muutoksen.

Pikku hiljaa siili teki muutoksia arjen rytmiinsä, hidasti tahtiaan ja alkoi sanoittaa itselleen kiitosta ja kannustusta. Pikkuhiljaa siilin voimavarat alkoivat palata, piikit kirkastuivat ja saivat eloisan sävyn.

Haasteita elämässä siilillä oli edelleenkin, arjen askareiden aikataulut eivät olleet muuttuneet, mutta siilin asenne oli nyt aivan toinen. Siili ehtinyt polulla kulkiessaan pysähtyä vaihtamaan kuulumisia, ihastelemaan luonnon moninaisuutta ja kauneutta. Siili nautti nyt elämästään!

****

Kumpaa polkua Sinä haluaisit kulkea?