"Minussa itsessäni tapahtuu muutos, joka mahdollistaa näkemisen"

Vain me itse voimme vaikuttaa omaan hyvinvointiimme. 

On toki totta, että suotuisat olosuhteet tukevat ja jopa helpottavat hyvinvoinnin ylläpitämistä. Toisilla on kasvatuksen kautta paremmat valmiudet elämään kuin toisilla. Tosiasia on kuintenkin silloinkin se, että hyvinvointiin panostaminen lähtee aina omasta valinnasta ja asenteesta. Kukaan ei ole myöskään seppä syntyessään. Hyvinvointi ei ole staattinen tila, se ole myöskään asia jossa tulisi joskus täysin valmiiksi. 

Aikonaan kun toin kouluuni vahvuusajattelua ja ohjasin yhdeksäsluokkalaisia laatimaan omista vahvuuksistaan vahvuuksien ansioluettelon (Positiivinen CV, Huomaa hyvä -konseptin mukaisesti), sain kuulla muutamalta oppilaata ja heidän huoltajiltaan kuinka turhaa ajankäyttöä tämä oli. Heidän mukaansa nuoret itse olivat saaneet jo kotoaan niin hyvät välineet elämään ja itsetunnolleen, tunsivat omat vahvuutensa ja olivat jo täysin valmiita kohtaamaan mitä tahansa elämän eteen tuomia haasteita. Siksi ajan käyttö omien vahvuuksien tarkasteluun,  niistä iloitsemiseen ja unelmoimiseen, oli täysin turhaa. Tämä näkemys oli heillä niin vahva, ettei kannattanut yrittää faktoilla perustella asian tärkeyttä. Mikään tutkimustulos maailmassa ei saanut heitä vakuuttuneeksi oman hyvinvointiin panostamisen tärkeydestä osana elämän taitoja.

Olen jäänyt miettimään näin jälkeenpäin tätä tapausta. Mistä tämä reaktio nousi ja mistä se kertoi?  

Mieleeni palasi myös Senecan ajatus. "Se, että emme uskalla, ei johdu siitä, että asiat ovat vaikeita. Asiat ovat vaikeita siksi, että emme uskalla".

Voisiko olla siis niin, että asiat, jotka herättävät meissä vahvaa tarvetta torjuntaan ja. vastustukseen, eivät itsessään ole vaikeita. Ne ovat vaikeita siksi, että meillä ei ole vielä keinoja ja taitoja kohdata niitä.