Luottamus

Aamukahvia juodessani katson ikkunasta ulos ja katseeni kiinnittyy linnunpönttöön.

Linnunpönttö vaikutta hiljaiselta, autiolta. Mieleni valtasi suru, hiljaisuus, huoli.

Vielä muutama päivä sitten linnunpöntön äärellä puuhasteli kaksi pikkulintua. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, kuin kesän ensimmäinen päivä. Lintujen sirkutus ja aherrus kiinnitti tuolloin huomioni ja pysähdyin seuraamaan niitä joksikin aikaa. Linnuissa aistin jotain uutta, innokkuutta. Linnut selkeästi olivat pesän rakennus puuhissa.

Kevät on mielestäni ihmeellistä aikaa. Kevät on aina mahdollisuus aloittaa uudelleen, uudistua, virkistyä, kasvaa. Keväisin auringonvalon määrän lisääntymisen myötä, myös minut valtaa aina into uusien projektien aloittamisiin. Sellaisten projektien, joista saan virtaa ja energiaa koko vuodeksi. Esimerkiksi opiskelu on minulle voimauttavaa, ja se kantaa myös pahimman kaamoksen yli.

Tällä viikolla tullut takatalvi pysäytti. Ja kirjaimellisesti pysäytti. Kevään ensimmäisen todella lämpimän päivän innoittamana olin jo ehtinyt vaihtaa autooni kesärenkaat. Rankka takatalvin runsaine lumisateineen ja pakkasineen, oli takaisku.

Katsoessani nyt ulos linnunpönttöä nousee mieleeni väistämättä ajatus, että tullut takatalvi oli eräänlainen takaisku myös pesänrakennuspuuhissa olleille pikkulinnuille. Pönttö on nyt hiljainen, voisi jopa ajatella, että se on hylätty. Koko luonto on seisahtunut, ottanut takapakkia.

Eilen taivas oli harmaa, masentava. Tänään valo on kuitenkin tekemässä paluutaan. Tähän päivään heräsin auringonsäteisiin. Harmaat lumisadepilvet ovat kaikonneet. Taivas on jälleen kirkas, sininen, vailla pilvenhattaroita. Se valaa minuun luottamusta siihen, että valo tulee voittamaan ja kevät tulee etenemään. Lämpimiä päivä on edessä, toivoa on, uuden alulle on mahdollisuus, selviämme takatalven tuomista haasteista. Voin taas aja autollani – kesärenkailla.

Auringon paluu muistuttaa minua siitä, että pian kuulen taas pikkulintujen laulun, voin jälleen seurata lumoutuneena niiden pesänrakennuspuuhia. Voin myös kääntää takatalven positiiviseksi voimavaraksi; on tärkeää muistaa ajoittain myös pysähtyä ja tunnustella hetkeä, pysähtyminen tukee tavoitteiden ja omien unelmien vahvistamista, se auttaa minua jäsentämään vielä paremmin sitä mitä minä haluan.

Kahvikuppini on melkein tyhjä, on aika pakata työlaukku ja lähteä töihin. Luon vielä yhden katseeni kohti linnunpönttöä. Aivan kuin olisin näkevinäni vielä lehdettömien puiden oksien lomassa pienen linnun.

Kaikki on mahdollista.