"Kukin kuulee vain sen, minkä ymmärtää." 

Luin Antti S. Mattilan kirjaa Ratkaisu: ajattele toisin ja kohtasin otsikon ajatuksen. Ajatus on alun perin saksalaiselta moniosaaja Johann Wolfgang von Goethelta.

Meillä jokaisella on oma subjektiivinen näkemyksemme maailmasta. Tuota näkemystä kuvaan silmälaseiksi, joilla tarkastelemme, valikoimme ja ymmärrämme maailmaa. Silmälasit eivät ole tulleet meille itsestään; ne ovat muokkautuneet sellaisiksi kuin juuri tällä hetkellä ovat oman elämän kokemuksemme, historiamme, uskomustemme ja ajattelumme kautta. Kaikkeen tähän ovat vaikuttaneet osaltaan myös omat vanhempamme, kohtaamisemme toisten ihmisten kanssa sekä saamamme kasvatus, ympäröivän yhteiskunnan ja perheemme arvot ja arvostukset.

Koulussa yläkoululaisten kanssa työskennellä joka päivä kohtaan Geothen havainnon. Murrosikäisen aivot ovat ison kehitysmurroksen vaiheessa. Moni asia, joka aiemmin on onnistunut hyvin taantuu murrosiässä, ajattelusta tulee korostetun mustavalkoista, on vain oma totuus, ja kyky asettua toisen asemaan tai katsoa asioita toisesta näkökulmasta heikentyy. Kasvatuksessa ja opetuksessa meidän aikuisten tulee nähdä tätä pidemmälle, ohjata nuoria ottamaan mieli haltuun, tukea uudenlaisten hermokytkösten syntyä aivoissa. Tämä ei ole aina helppoa, kun nuori kipuilee rajojen äärellä. Vaatii aikuiselta kykyä hyväksyä nuoren kapinointi, ja samalla pitää oma ajattelunsa kirkkaana.

Aikuinen ei saa regressoitua, aikuisuuteen kuuluu oman ymmärryksen haastaminen, laajentaminen, asioiden tarkastelu eri näkökulmista, kompromissien tekemisen taito, itsereflektointi, oman toiminnan suhteuttaminen toisiin, empatia. Näistä nyt lueteltua osa.

Toinen lempisanontani on "no man is an island", joka sanottaa tiiviisti ihmiselämän perustotuuden: emme elä koskaan yksin – meidän on opittavat huomioimaan toiset, osattavat tarkastella asioita kokonaisuuden kannalta, osattava rakentaa myös omalta osalta hyviä ihmissuhteita ja ilmapiiriä.

Toimiessamme yhdessä meidän on kyettävä toimimaan yhteisen hyvän eteen. Emme vain voin poteroitua ja todeta, ettei koske minua, tai minua ei kiinnosta. Toimimme arjessamme erilaisissa yhteisöissä. Tämä edellyttää meiltä näkökulman ottamisen taitoa. Nähdä koko kuva. Nähdä metsä puilta. Kykyä antaa omastaan, jotta saa myös enemmän.

Missä sinä tunnet Goethen ajatuksen konkretisoituvan? Mitä sinä voisit oppia tästä lauseesta oman ajattelusi avartamisesta?