Krookus

Ensimmäisinä kasveina, vielä lumen peittäessä maata, tämä sitkeä sissi nousee maasta.

Olen istuttanut näitä pihamaalle juuri sen takia, että ne ovat aina ensimmäiset kasvit, jotka kukkivat kevään useista takatalvistakin huolimatta.

Niiden kukinta-aika on kuitenkin melko lyhyt. Mutta siinä vaiheessa, kun ne ovat saaneet kukkimisensa päätökseen on vuoro seuraavien kasvien nostaa päätään.

Ihailen krookuksen sitkeyttä.

Tänä keväänä takatalvi runsaine lumisateineen on yllättänyt meidät harvinaisen monta kertaa. Oli jo miltei luovuttanut toivosta, että kevät voisi enää edetä ja juhannukseen mennessä olisimme päässeet kesään.

Toisin on krookusten laita. Heti pääsiäisen ensimmäisinä todella lämpiminä päivinä ne puhkesivat kukkaan. Ja pysyivät kukassa lumisade myräköistä huolimatta.

Ne eivät siis missään vaiheessa luovuttaneet keväästä. Ne pitivät kiinni suunnitelmastaan kukkia kevään ensimmäisinä kasveina.

Mitä voisimme oppia krookukselta? Miten voisimme valaa itsellemme uskoa tulevaan silloinkin, kun tuntuu että maailma ympärillä ei usko tai anna siihen mahdollisuutta?

Googlasin sinnikkyydestä ja löysin Terveyskirjaston sivuilta seuraavan sinnikkyyden kaavan:

Sinnikkyys= Tavoitteen asettaminen + päättäväisyys toiminnassa + toipumiskyky vastoinkäymisten jälkeen + toiveikkuus eli uusien reittien ja mahdollisuuksien löytäminen.

Sinnikkyys on siis useiden asioiden summa. Sinnikkyys on uskoa omiin unelmiin ja tavoitteellista panostamista unelmien saavuttamiseen. Siitäkin huolimatta, että matka määränpäähän voi kestää kauan. Jo itse matka on sinnikkyydessä palkinto itsessään; se että huomaa pikku askelin pääsevän eteenpäin ja lopulta saavuttaa tavoite.

Meidän tulisi opettaa sinnikkyyttä enemmän.

Koulumaailmassa olen huomannut, että sinnikkyyttä ei osata tukea monissa kodeissa tarpeeksi. Kun koulutyö on välillä vaikeaa ja heti ei onnistua, nousee turhautumisen ja pettymyksen tunteita. Tilalle tulevat usein kuvaukset nuoren elämänhistorian haasteita ja ja vaikeuksista, joiden nojalla tulisi helpottaa, silottaa tietä. Unohdetaan, että elämän on meille kaikille sama historiastamme huolimatta. Nuoren kohdatessa tunteita aikuiset saattavat pelästyä tunnereaktiota, säikähtää ja mieluummin perääntyvät.

Sen sijaan tulisi seistä nuoren rinnalla, tukea nuorta epämiellyttävien tunteiden kohtaamisessa, selventää että oppimisen matkalla kuuluukin tehdä töitä – välillä onnistua ja välillä epäonnistua, jotta voi oppia. Sinnikkyys on sitkeyttää – siitä huolimatta, että ensimmäisellä kerralla ei onnistunut, yrittää uudelleen, ottaa apua vastaan ja oppii.

Sinnikkyyden ei kuulu tuottaa välitöntä mielihyvää. Sinnikkyys palkitsee matkan aikana. Sinnikkyyden tuottama mielihyvä on pitkäaikaista ja pysyvää.

Aivan kuten krookuskaan ei luovuta ensimmäisen tai toisen taikka kolmannen takatalven iskiessä.