Kenen elämää Sinä elät?

Suoritamme ja teemme asioita, koska meidän on helpompaa ajatella, että niin vain kuuluu tehdä. 

On helpompaa usein sanoa itselleen näin nyt vain täytyy tehdä, kuin pysähtyä miettimään mitä oikeasti haluaa tehdä. Tai millainen haluaa olla, sen sijaan että sinnittelisi sitkeästi tulemaan sellaiseksi kuin muut sinut haluavan olevan.

Omalla kohdallani kesti pitkään hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kun lopulta oma kehoni ja mieleni pysäytti minut lataamaan akkuja ja löytämään uudelleen iloa elämääni, oli minun pakko kysyä myös itseltäni kuka minä haluan olla, millainen haluan olla, miten haluan elää ja mitä hyvää ja positiivista haluan elämääni. Se vaati myös uskallusta luottaa omaan sisäiseen ääneen, itsensä kiittämistä ja arvostamista

Enää en pelkää olla oma itseni, antaa itseni loistaa ja toteuttaa muista riippumatta minulle tärkeitä asioita. Tämä ei tarkoita, että olisin vapaa virasta ja työstä tulevista velvoitteista. Ei, se tarkoittaa sitä, että nyt osaa asettaa nämä ulkoapäin tulevat velvoitteet omaan arvoonsa - ne eivät siis enää määrittele minun arvoani ihmisenä. Olen huomannut, että tämän voimaantumisen myötä olen aloittanut sanoittamaan ihaillen myös toisille heidän loistettaan. 

"Minä ansaitsen parempaa!" olivat minulle ne sanat, jotka avasivat  maailmaani. Matkaa maailmani avartumiseen teen edelleen, mutta nyt teen sen uteliaisuudella, leikkiä ja luovuutta hyödyntäen - antaen itseni ja toisten loistaa.

Miten sinä voisit antaa oman valosi loistaa kirkkaammin?