Halloween - pohdintaa pelosta ja kiitoksesta

Syksyn pelottavin ja samalla mielestäni myös kiitoksen sävyttämä viikko lähestyy! Loka-marraskuun vaihteessa ympärimaailmaa muistellaan edesmenneitä, kuolleita, kiitetään mennessä ja iloitaan korjatusta sadosta. Nimiä on useita: Halloween, kekri, sadonkorjuu, kiitospäivä, pyhäinpäivä, kuolleiden päivä, samhain…

On mielenkiintoista kuinka kaksi vahvaa tunnetta, äkkiseltään ajateltuna toistensa vastakohdat, ovatkin yllättäen rinta rinnan. Kyseessä ovat pelon ja kiitollisuuden tunteet.

Menneet sukupolvet ovat olleet aiemmin vahvemmin läsnä ihmisten elämässä. Heidän aikaansaannoksiinsa on säännöllisesti palattu, kiitetty saaduista opeista ja kokemuksista, juhlittu heidän elämäänsä. Mitä kauemmaksi ihmiskunnan historiassa mennään sitä vahvempaa on ollut esi-isien läsnäolo. Jos katsomme esimerkiksi luonnonkansojen perinteitä ja uskonnollisuutta, ovat edelleenkin havaittavissa edesmenneiden perheenjäsenten läsnäolo jokapäiväisessä elämässä.

Suomalaiseen kulttuuriperinteeseen kuuluu edelleenkin vainajien muistaminen. Pyhäinpäivänä ja jouluna on tavallista käydä haudoilla sytyttämässä kynttilöitä heidän muistolleen. Vainajat eivät ole kuitenkaan läsnä joka päiväisessä elämässämme. Kuolema, elämä päättyminen, tuonpuoleinen ovat asioita, joille on tämän päivän yhteiskunnassa varattu oma tarkkaan rajattu alueensa ja paikkansa.

Ehkäpä juuri siksi Halloweenistakin on tullut muodikas pelon väreinen juhla. Pelko on samalla saanut rinnalleen keveämmän sävyn; pelko tunteena voidaan kokea myös positiivisena.

Itse nautin Halloweenista ja koulussani toteutamme joka vuosi Halloween -käytävän yhdessä oppilaiden kanssa. Samalla työnipuolesta saan tilaisuuden opettaa eri kulttuurien perinteitä esi-isien muistamista ja kuoleman käsittelyä.

Ajattelen itse, että kuoleman ja pelottavien asioiden kohtaaminen ja niiden käsittely aika-ajoin tukee hyvää mielenterveyttä ja resilienssiä. Pyhäinpäivän ja erilaisten vainajienmuistamisperinteiden viettäminen tukevat tässä. Toisaalta hyväksymme kuoleman osana elämänä kiertokulkua, samalla voimme kiittää omasta elämästämme, edesmenneittein elämästä ja heiltä saamistamme opetuksista.

Elämän muistamiselle ja kunnioittamiselle on toki monia muitakin tapoja.

Mistä sinä haluat sanoa kiitoksesi tänä syksynä? Mille tai kenelle sinä sytytät kiitoksen kynttilän?