Aika

Kelloja siirrettiin taas. Tällä kertaa taakse päin - kohti kesää.

Tässä on mielestäni jotain hullunkurista. Miten siirrämme syksyllä kelloja kohti kesää, kun todellisuudessa siirrämme viisareita tunnilla taakse päin? Ikään kuin peruutamme tunnin ajassa. Haikailemme mennyttä, muistelemme kulunutta kesää ja sen muistoja. Aika tuntuu hidastuvan. 

Sisäinen kellommekin hidastuu syksyisin. Tarvitsemme ympärillemme lämpöä pimeneviin päiviin. Alamme tuomaan eri tavoin valoa lähellemme - sytytämme kynttilöitä, asennamme kaamosvaloja, käperrymme kenties takkatulen ääreen. Kaipaamme rauhaa, hiljaisuutta, hidasta elämän tahtia. 

Aika ei kuitenkaan muutu, se on vakio. Vuorokaudessa on edelleen. 24 tuntia. Huijaammeko siis itseämme siirtämällä viisareita taaksepäin?

Keväällä taas siirrämme kelloja jälleen kohti kesää. Nyt kuitenkin eteenpäin, katsomme tällä kertaa eteenpäin. Odotamme innokkaina vielä edessä päin häämöttävää kesää. Ehkä alamme unelmoida aktiivisimmin, tekemään varauksia tulevan kesän lomamatkoja ja seikkailuja varten.  Kahvipöytä keskusteluissa lisääntyvät valon määrän lisääntyessä lauseet  "Kesällä sitten..." tai "Kunhan taas alkaa valoa olla enemmän...". 

Siirtämällä keväällä viisareita eteenpäin, kirimme mielessämme kiinni menetettyä aikaa - menetettyä tuntia. Hektisyyden tunne saattaa lisääntyä. Silti vuorokaudessa on edelleenkin vain ja ainoastaan 24 tuntia.

Tämä vuoden kierron syklisyys on toisaalta ymmärrettävää. Se antaa meille luvan hidastaa ja nopeuttaa elämän tahtiamme vuodenaikojen mukaisesti. Meillä on hyväkin olla säännöllisesti hitaampia ja nopeampia elämän rytmin vaiheita. Olen kuitenkin miettinyt tarvitsemmeko enää tässä ajassa kelloa muistuttamaan meitä tästä?

Mitä jos luopuisimme minuuttien ja tuntien seuraamisesta, ja kuuntelisimme enemmän oman kehomme viestiä. Vahvistaisimme keho-mieli-yhteyttämme ja kykenisimme pysähtymään aika ajoin kysymään itseltämme, mitä mielemme ja kehomme nyt kaipaavat?

Mitä juuri nyt tarvitsen?

Mikä minua auttaisi siinä?

Ja myöskin toteuttaisimme sen.