Muurahainen tunsi olevansa merkityksellinen, kun se oli koko ajan liikkeessä. Kiire oli normaali kokemus. Se nyt vain oli tottunut siihen, että arki oli hektistä, jatkuvaa kiirettä, runsaasti asioista listattuna to do-listoille, jatkuvia keskeytyksiä pienimmistäkin asioista, ei aikaa nauttia lounaasta, kahvitauotkin menivät työasioita tehtäessä,...

Aurinko on lämpöä ja rakkautta.

Kettu Repolainen oli turhautunut. Siitä tuntui, että sitä ei ymmärretty. Aina kun se avasi suunsa ja puhui, otti kantaa, kertoi mielipiteensä - läsnäolijat kuulivat ja ymmärsivät aivan muuta kuin mitä se oli sanonut. Tai näin ainakin hänestä tuntui. Kettu Repolaisesta tuntui, ettei se oikein sopinut "muottiin".

"Hellyttävän ihana pikku napero possu!" Näin kaikki ihailivat kun pikku-possu röhisi lempeästi mennessään ja tutkiessaan maata, jolla se tepsutteli. Pikku-naperossa oli vähän riiviönkin vikaakin, mutta se ei ketään haitannut. Olihan pikkuruinen vaaleanpunainen possu niin ihanan söpö ja herttainen. "Kyllä se luonne siitä tasaantuu, kun...

Uuden vuoden kynnyksellä mietin tulevaa vuotta. Mitä mahdollisuuksia siinä piileekään? Mitä uutta voinkaan oppia ja kokea? Miten voin vahvistaa omia vahvuuksiani ja kehittää omaa asennettani maailmaan?

Sinä et voi voida hyvin niin kauan kun toimit vastoin tarpeitasi ja intuitiosi ääntä.

Pieni siili taivalsi taas tuttua reittiä kohti päivän askareita. Sää oli lokakuisen kolea. Ilmassa oli tihkusadetta ja sumua.

Kelloja siirrettiin taas. Tällä kertaa taakse päin - kohti kesää.