"Kukin kuulee vain sen, minkä ymmärtää."

Keho hykertelee. Mieli on avoin tutkimaan, oppimaan ja avartumaan.

Ikkunastani näen kuivaustelineen ja siinä roikkuvan korin täynnä erivärisiä pyykkipoikia.

Ensimmäisinä kasveina, vielä lumen peittäessä maata, tämä sitkeä sissi nousee maasta.

Aamukahvia juodessani katson ikkunasta ulos ja katseeni kiinnittyy linnunpönttöön.

Mikään ei jää minulta huomaamatta. Olen kaiken tilanteen tasalla, päällä ja hallinnassa.

Maa on peittynyt. Se kohta on peittynyt.

Tunnustelin sekoitetun pakan kortteja. Kortit olivat nurinpäin.

Sen mieli oli mustaa mustempi. Mustempi kuin sen höyhenpeite.

Ihmisääni on ihmeellinen. Se pystyy mihin vain.